HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Yhteiskunnan rakenteet syrjivät nuoria


Yhteiskunnan rakenteet syrjivät nuoria

On hyvin tärkeää, että yhdenvertaisuus on kaiken vaalityön pohjalla. Ehdokkaat, varsinkin nuoret sellaiset, ovat huikean rohkeita, sillä samalla kun asettuu ehdolle ja kertoo mielipiteitään julkisesti niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, asettaa itsensä sellaiseen valokeilaan, joka kohdistaa heihin itseensä vihapuhetta ja syrjintää. Sosiaalinen media ja keskustelufoorumit ovat itsessään jo villi länsi, mutta myös katukampanjoinnissa on varottava. Ehdokkailla on hiljainen tieto siitä, että esimerkiksi yksin tai syrjäisemmillä alueilla kampanjoiminen ei aina ole turvallista, puhumattakaan siitä, jos kuuluu johonkin näkyvään vähemmistöön.

Törmäsin twitterissä kyseiseen twiittiin. Se sanoitti hyvin sitä fiilistä, mikä on 20-vuotiaan ehdokkaan kampanjapäälliköllä luettuaan Jodelista vihaviestejä kampanjan sloganista

Nuori-määritelmän mahtuvia ehdokkaita menee harvemmin läpi vaaleissa, varsinkaan eduskunta- ja eurovaaleissa. Nuoria ehdokkaita löytyy puolueiden listoilta vähän, ja esimerkiksi ei-korkeakouluissa-opiskelevia nuoria vain harvoin. Yhteiskuntamme ei myöskään kannusta nuoria vaikuttamaan muualla kuin omassa viiteryhmässään. Aktiivinen nuori on hyvä juttu, niin kauan kuin hänen aktivisminsa on kabinettikelpoista.

Minä olen seurannut politiikkaa vuoden 2012 Presidentin vaaleista lähtien. Silloin ehdolla ollut ja toiseksi tullut Pekka Haavisto kolahti retoriikallaan 15-vuotiaaseen minuun. Se, mikä oikeasti sai minut kiinnostumaan olivat ihmisoikeudet ja se, että kovin moni poliitikko ei niistä puhunut. Myöhemmin olen löytänyt paikkani vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen, puoluepolitiikan ulkopuolelta.

Meille nuorisotyöryhmässä* kaikkein tärkeintä on se, että nuorten ääntä käyttävät nuoret. Nuoret ehdokkaat kirittävät kokeneempia konkareita puhumaan sellaisista asioista, jotka ovat nuorille tärkeitä ja sellaisella kielellä, jota nuori ymmärtää ja käyttää. Juurikin kieli on yksi suurimmista kynnyksistä, joita nuoret kohtaavat lähtiessään mukaan vaikuttamisen maailmaan. Jo mukana olevilla päättäjillä ja vaikuttajilla on vastuu puhua sellaista kieltä, joka ei sulje ulos ketään. Kielen lisäksi yksi suuri vaikuttamisskenestä syrjäyttävä asia on esimerkkien puute. Monissa puolueissa ei ole näkyvässä asemassa ketään rodullistettua tai non-binääristä.

Kaikki koulutusleikkaukset, aktiivimalli sekä se, ettei translakia ole vieläkään korjattu tai vammaislakia uudistettu ovat arvovalintoja, jotka on tehty siksi, ettei eduskunnasta ole löytynyt oikeanlaista tahtotilaa. Se ei ole kestävää politiikkaa. Tänä keväänä toiseuttavan politiikan ja syrjäyttävien rakenteiden on aika väistyä.

 

Vaikuttaa voi vielä vaalipäivänä 14.4. sekä Euroopan parlamentin vaaleissa ennakkoäänestämällä 15.-21.5. tai varsinaisena vaalipäivänä 26.5.

 

 

Iida Yliannala

Kolumnisti on itseään nuoremman ehdokkaan kampanjapäällikkö, Väestöliiton nuorisotyöryhmän puheenjohtaja sekä seitsemän kuukautisen koiran lähiömutsi.

 

*Väestöliiton nuorisotyöryhmä julkaisee Hurmalehteä