Tämän kylän homopoika tietää, että kaikki muuttuu paremmaksi
Hurmalehti tapasi bloggaaja Eino Nurmiston. Haastettelijana toimi Petteri Keränen.
Eino, kuinka päädyit bloggaamaan?
Päädyin bloggaamaan keväällä 2010, eli aika tarkkaan kuusi vuotta sitten. Mitään akuuttia hätää ei sinänsä ollut, mutta tuntui kuitenkin siltä, että tiettyjä asioita olisi hyvä jotenkin käsitellä. Samalla tajusin, että luultavasti aika moni muukin miettii samoja asioita itsensä kanssa ja kirjoittamisesta voisi siis olla hyötyä myös muille.
Mitään tavoitteita tai suunnitelmia blogia perustaessa ei siis ollut.
Tämän kylän homopoika -blogi on yksi Suomen suosituimmista blogeista. Mikä siitä tekee kiinnostavan niin monille ihmisille?
Omia tekemisiään on tietysti itse vaikea arvioida objektiivisesti, mutta palautteen perusteella sanoisin, että henkilökohtaisuus on blogissani se, mikä lukijoita kiinnostaa. Kirjoitan ehkä vähän liiankin vapautuneesti mitä mieleen juolahtaa, enkä kauheasti mieti, että millaisen kuvan tai brändin haluan itsestäni blogin kautta luoda.
Tiivistettynä ehkä siis vilpittömyys ja aitous.
Olet käsitellyt paljon blogissasi yhdenvertaisuutta esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain muodossa. Mitä tahdoit saavuttaa kun päätit julkisesti ottaa kantaa sen puolesta?
Tottakai tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno ajaa sekä omaa että monien läheisteni asiaa, siinä mielessä puoltavan kannan ottamisessa ei ollut mitään päätettävää tai toisaalta mitään yllättävääkään. Ihan tavallisten ihmisten ja nimenomaan vähemmistöihin kuuluvien tavallisten ihmisten, kuten itseni, näkyminen kampanjassa oli nähdäkseni tärkeää. On helppo vastustaa hyvinkin tökeröin sanakääntein asiaa, jota ei tunne ja joka ei omassa mielessä konkretisoidu kehenkään oikeaan ihmiseen. Eli taas lyhyesti: pyrin herättämään ihmisissä ajatuksia ja keskustelua, joka toivottavasti johtaa jonkinlaiseen muutokseen.
Minkälaista seksuaalikasvatusta sait nuorena? Olisiko siinä ollut jotain parannettavaa?
Nuoruudestani on toki aikaa jo jonkin verran, eli maailma on toivottavasti tässäkin suhteessa muuttunut jonkin verran parempaan suuntaan. Ala-asteelta muistan kiusallisen terveydenhoitajan tunnin, jossa katsottiin kammottavaa ja huomattavan vanhaa "miten lapsia tehdään"-piirrettyä. Yläasteelta tosin muistan hyvinkin freesin ja onnistuneen seksivalistustunnin, jota tosin pitikin nuori ja motivoitunut opettaja.
Mitä haluaisit sanoa nuorille jotka ehkä pohtivat identiteettiään, tai pelkäävät ympäristön reaktiota kaapista tulemiseen?
Tiedän kuinka kliseiseltä ja ärsyttävältä tämä kuulostaa, mutta ajan kanssa kaikki muuttuu paremmaksi ja helpommaksi. Joskus hyvinkin nopeasti. Ympäristön reaktiota kaapistatulon suhteen on luonnollista mutta usein turhaa pelätä. Toisaalta kaapistatulon kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Jos vaikuttaa siltä, ettei ympäristö ole kertomiselle suotuisa, kannattaa odottaa.
Kuka: Eino Nurmisto
Mitä: opiskelee kotimaista kirjallisuutta, valokuvaa ja bloggaa.
Missä: Turussa
Mistä tunnetaan: Tämän kylän homopoika -blogista.
