HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Seksuaalivähemmistöt HIV:n jaloissa


Seksuaalivähemmistöt HIV:n jaloissa

Ihmisen immuunikatoviruksen HIV:n ja sen aiheuttaman AIDS:in vastainen taistelu on yksi keskeisiä kansainvälistä terveyspolitiikkaa ohjaavia kamppailuja.

Yksistään tällä hetkellä virusta kantaa noin 37 miljoonaa ihmistä, mutta heistä vain hieman vajaa 22 miljoonaa henkeä sai hengenpelastavaa antiretroviraalista lääkehoitoa.

Vuosittain kaksi miljoona ihmistä saa tartunnan. Riski tartunnan saamiseen on kuitenkin suhteettoman suuri tietyissä avainryhmissä: vankilapopulaatioissa, seksityöntekijöiden kohdalla sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöissä. Syyttä näitä ryhmiä ei kutsuta marginaaliin pakotetuksi, mutta pandemian kannalta ei-marginaalisiksi. Erityisesti miesten kanssa seksiä harrastavat miehet ovat huomionarvoisia: riski saada hiv-tartunta on heillä 27 kertainen muuhun väestöön nähden, kertoo meille Yhdistyneiden kansakuntien yhteinen AIDS-ohjelma.

AIDS on vakavin ongelma kehittyvissä maissa, joissa myös homoseksuaalisuus on useammin laitonta kuin laillista. Esimerkiksi Afrikan 55 valtiosta jopa 38 on kriminalisoinut miesten välisen seksin. Ihmisoikeusnäkökulmasta kieltoja ei voi perustella. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi johtaa vähemmistöihin kuuluvien ihmisten stigmatisointiin ja häpeään, joka jättää ihmiset eristäytyneiksi ja syrjäytetyiksi. Seurauksena on kasvaneet riskit terveydelle, kun ihmiset ajautuvat niinsanotusti ”maan alle”, pois terveyspalvelujen ja muun tuen saavutettavista. 

Pahimmassa tapauksessa seksuaaliterveyspalvelujen tuottajat ohjataan ilmiantamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asiakkaat lainvartijoille. Esimerkkinä toimii Uganda, jossa poikkeuksellisen tiukka laki hyväksyttiin muutama vuosi sitten, kunnes se vedettiin pois tavattoman voimakkaasta kansainvälisestä painostuksesta johtuen.

Niissä maissa, joissa homoseksualisuus on kielletty lailla, miehet todennäköisemmin jättävät hakeutumatta seksitautitesteihin, jos se voi johtaa miesten välisen seksin paljastumiseen. Ei ole mitenkään yhdentekevää, miten erinäisiin vähemmistöihin suhtaudutaan yhteiskunnassa laajemmin, ja erityisemmin terveyspalveluissa, mitä tulee HIV:n ja AIDS:in vastaiseen työhön.

Teksti: Petteri Keränen