HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Orgasmikuilu ja mystinen klitoris

Blogi

Orgasmikuilu ja mystinen klitoris

Tuoreimman FINSEX-tutkimuksen mukaan vain 46 prosenttia naisista ilmoittaa saavansa useimmiten orgasmin yhdynnässä. Miehillä vastaava osuus on 93 prosenttia. Mistä orgasmikuilu johtuu? Entä miten klitoris liittyy siihen?

Lukuisten tutkimusten mukaan heteronaiset muun muassa raportoivat heteroseksissä alhaisempia seksuaalisen nautinnon tasoja ja saavat miehiä harvemmin orgasmeja[1], [2], [3].  Floridan yliopiston psykologian professori Laurie Mintz on käsitteellistänyt ilmiön orgasmikuiluksi. Orgasmikuilulla tarkoitetaan siis tätä heteroseksissä vallitsevaa epäsuhtaa. Kuilu kuroutuu umpeen, kun tarkastellaan samaa sukupuolta olevia naispartnereita: naisten kanssa seksiä harrastavat saavat enemmän orgasmeja kuin miesten kanssa seksiä harrastavat. Miehillä orgasmien määrä ei sen sijaan vaihtele seksikumppanin sukupuolen mukaan. Lisäksi naiset saavat enemmän orgasmeja masturboidessaan, kuin harrastaessaan heteroseksiä[2]. Aikaa orgasmiin masturboidessa ei kulu sen pitempään kuin miehilläkään[4].

Naisilla on siis täysin sama kapasiteetti saada orgasmeja – kenties jopa suurempi kapasiteetti multiorgasmien johdosta, joita miehet saavat puolestaan vähemmän – mutta tämä potentiaali ei tunnu pääsevän toteutetuksi heteroseksissä.

Seuraavassa artikkelissa pohdin orgasmikuilua ja sen syitä, sekä mietin mahdollisia keinoja kuilun umpeen kuromiseksi. Heteronaisella tarkoitan tässä vulvallista naiseksi identifioituvaa henkilöä, joka harrastaa heteroseksiä (mutta en näe syytä, miksei orgasmikuilu voisi koskea muitakin kuin tällaisia ihmisiä). Heteroseksillä tarkoitan puolestaan peniksellä vaginan penetroivaa yhdyntäseksiä.
 

Tilanne Suomessa

Orgasmikuilun käsite sekä monet aihetta tapetilla pitävät tahot tulevat Yhdysvalloista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kuilu vallitsee myös Suomessa, vaikkei siitä täällä yhtä paljon ääntä kenties pidetäkään. Ainakin tuoreimman FINSEX-tutkimuksen mukaan 93 prosenttia miehistä ilmoittaa saavansa ainakin useimmiten orgasmin yhdynnässä; naisilla vastaava osuus oli vain 46 prosenttia. Lähes yhtä suuri ero on orgasmin kokemisessa viimeisimmässä yhdynnässä (miehet 91 %, naiset 54 %)[3].

FINSEX-tutkimusraportissa tarkastellaan muun muassa vastaajien, jotka saavat orgasmeja sukupuoliyhteyksissään tavallisesti joko a) klitorista, b) vaginaa tai c) kumpaakin kiihottamalla, yhteyttä yhdynnöissä koettuihin orgasmeihin. (Sukupuoliyhteydellä kysymyslomakkeessa tarkoitetaan ”sukupuolista vuorovaikutusta joko yhdynnässä, suuseksissä tai käsin toista kiihottamalla”). Vain kuusi prosenttia naisvastaajista saa tavallisesti orgasmin sukupuoliyhteyksissään (sisältäen siis suu- ja käsiseksin) pelkän emätinstimulaation kautta. Kolmasosa saa orgasmin sukupuoliyhteyksissään tavallisimmin pelkän klitorisstimulaation kautta. Suurin osa vastaajista, eli vähän yli puolet, saa orgasmin sukupuoliyhteyksissään sekä emätin- että klitorisstimulaation kautta.

Sillä, saako orgasmin sukupuoliyhteydessä tavallisesti kiihottamalla klitorista, emätintä vai kumpaakin, ei ole kovin suurta yhteyttä siihen, saako vastaaja orgasmeja yhdynnöissään. Ne kuusi prosenttia vastaajista, jotka saavat orgasmin sukupuoliyhteyksissään tavallisesti pelkän emätinstimulaation kautta, kokevat myös hieman yleisemmin orgasmeja yhdynnöissä (mutta erot ovat hyvin pieniä: esim. heistä 66 prosenttia sai orgasmin viime yhdynnässä, ja klitorisstimulaatiosta tavallisesti laukeavista 61 prosenttia sai orgasmin viime yhdynnässä. Ero on vielä pienempi verrattuna niihin, jotka tavanomaisesti laukeavat sekä klitoris- että emätinstimulaatiossa: heistä vain prosenttiyksikkö vähemmän – 65 prosenttia –  sai orgasmin viime yhdynnässä). Kuitenkin raportissa väitetään ettei ”[n]äiden tietojen perusteella klitoris ei ole naisten orgasmeissa niin hallitseva asia kuin aihepiirin keskusteluissa on esitetty”. Tälle on kirjoitettu hyvä vastine, jossa perustellaan, miksi moisen johtopäätöksen tekeminen voi olla liian hätiköityä.

Tutkimusraportissa todetaan myös, että ne naisvastaajat, jotka ovat saaneet usein suuseksiä, ovat saaneet sitä todennäköisemmin orgasmeja yhdynnöissään (58 %, vrt. 43 % ei lainkaan suuseksiä) sekä viime yhdynnässään (69 %, vrt. 40 % ei lainkaan suuseksiä). Osuudet poikkeavat myös huomattavasti naisten kokonaisosuuksista: jos vielä muistat, alussa kirjoitin, että kaikista naisvastaajista 46 prosenttia vastasi saavansa ainakin useimmiten orgasmin yhdynnässä sekä 54 prosenttia saaneensa orgasmin viimeisimmässä yhdynnässään. Suuseksillä näyttäisi siis olevan merkitystä yhdyntäorgasmien saamiselle: rohkenisinpa jopa väittää, että se lisää yhdyntäorgasmin todennäköisyyttä. Näin on aika varmasti ainakin niiden vastaajien kohdalla, jotka tavanomaisesti saavat orgasmeja joko pelkän klitorisstimulaation, tai samanaikaisen klitoris- ja emätinstimulaation kanssa.  
 

Mistä orgasmikuilu sitten johtuu?

Teksteissä orgasmikuilusta sen kaikkein keskeisimmäksi syyksi nousee heteronormatiivisen, vaginapenetratiivisen seksin kaikkialle – seksuaalikasvatukseen, populaarikulttuuriin, pornoon – tunkeutuva normi. Klitoriksen merkitystä painotetaan ja orgasmikuilun syyksi annetaan nimenomaan juuri se, ettei sitä huomioida tavallisesti seksistä puhuttaessa. Tavallisesti seksistä puhuttaessa huomio on miehen nautinnon mahdollistavassa yhdyntäpenetraatiossa[2].  

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, seksuaalikasvatuksessa ja ehkäisyvalistuksessa on pitkälti keskitytty lisääntymisen mahdollistavaan seksiin ja opetettu raskauksilta ja seksitaudeilta suojautumiselta tällainen seksinharrastaminen edellä. Vähemmälle – tai lähes olemattomalle – huomiolle on jätetty nautinto sekä ne seksinharrastustavat ja niiden alueiden anatomia, jotka eivät mahdollista lisääntymistä: suu- ja käsiseksi sekä lähes mystiseksi hahmoksi muodostunut klitoris. Yleensä suu- ja käsiseksi sekä klitorisstimulaatio mainitaan vain sivulauseissa, ja ne sivuutetaan toissijaisina esileikkeinä ”varsinaiselle seksille” eli yhdynnälle – tai sitten ne mainitaan lisätyötä vaativina ”ekstroina”.

Kun sitten seksuaalikasvatustunneilla opetetaan pelkkää heteroyhdyntää ja siltä suojautumista klitorista mainitsemattakaan, ja tämä samainen kuvasto toistuu ja uusiintuu populaarikulttuurin kuvastossa, kuten televisiosarjoissa ja elokuvissa sekä pornografiassa, ei ole mikään ihme, että heterot harrastavat seksiä, jossa keskimäärin vain toinen osapuolista tulee.

Kaiken lisäksi klitoris on tieteellekin vielä varsin uusi tuttavuus: vasta noin 20 vuotta sitten, vuonna 1998, klitoriksen rakenne saatiin kokonaan selville. Kävi ilmi, että klitoris olikin laajempi kokonaisuus kuin vain sen ulospäin näkyvä osa, häpykieli. Todellisuudessa se jatkuu vaginan seinämille. Onkin lähes mahdotonta puhua vaginaalisista ja klitoraalisista orgasmeista erikseen, sillä todellisuudessa vaginaalinenkin orgasmi on klitorisorgasmi, kohdistuen vain sen sisäosaan. Klitoris on yksinkertaisesti niin suuri, että sitä voi kiihottaa myös emättimen kautta. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät edelleenkään pääsääntöisesti tunnista klitorista kuvista tai 3D-mallinnuksista, eivätkä kaikki osaa paikantaa edes häpykieltä, käsin kosketeltavaa osaa klitoriksesta[5], [6]. Klitoris on siis edelleen hyvin tuntematon monille, eikä puutteellinen seksuaalikasvatus ole lisäämässä tietoutta siitä.

Yhdeksi orgasmikuilun syyksi nousee myös se, etteivät heteronaiset (tai vulvalliset ihmiset) tohdi pyytää tai vaatia orgasmeja. Monesti oma sukuelin saatetaan tuntea vastenmielisenä, eikä tämän takia kehdata pyytää esimerkiksi suuseksiä. Tutkimusten mukaan tuntemukset omista sukuelimistä ovat suorassa yhteydessä seksistä nauttimiseen[7]. Myös FINSEX-tutkimusraportin mukaan yhdyntäorgasmeja säännöllisemmin kokevilla naisilla on muita naisia parempi seksuaalinen itsetunto. He tuntevat olevansa hyviä sängyssä sekä kokevat olevansa seksuaaliasioissa taitavia. Jos on ollut samaa mieltä näiden väittämien kanssa, 77 % naisvastaajista saa orgasmin useimmiten ja 76 % sai sen edellisessä yhdynnässään. Täysin eri mieltä näiden väitteiden kanssa olevista vain 10 % naisista saa orgasmeja useimmiten ja 28 % sai sen viime yhdynnässä. Raportin mukaan naiset oppivat kokemaan orgasmeja eritoten hyväksymällä itsensä ja kehonsa [3]. Tämä on tärkeä havainto. Itsensä ja oman kehonsa hyväksymisellä on siis merkitystä myös seksuaalisen nautinnon kokemisen kannalta.

Seksuaaliseen itsetuntoon liittyy myös kyky keskustella avoimesti seksuaaliasioista kumppanille. Mitä helpompaa keskusteleminen on, sitä useammin FINSEX-kyselyn naisvastaajat kokevat yhdyntäorgasmeja ja todennäköisemmin kokivat sen myös viimeisimmässä yhdynnässään: näin oli yli 60:n prosentin kohdalla. Jos keskusteleminen oli vaikeaa, vain noin 40 % naisista saa usein orgasmeja tai koki sellaisen viime yhdynnässään [3]. Myös keskustelukyky kumppanin kanssa on siis tärkeää seksuaalisen nautinnon kokemisen kannalta. 

Uskon, että sekä seksuaalisen itsetunnon että keskustelukyvykkyyden vaikutus todennäköisemmin koettuihin yhdyntäorgasmeihin kulkee tilastotieteessä mediaatioksi kutsutun ilmiön kautta. Tässä yhteydessä mediaatio olisi sekä seksuaalisesta itsetunnosta että paremmasta keskusteluyhteydestä seuraava parempi kyky pyytää ja vaatia itselleen mielekästä stimulaatiota. En voi toki tätä todistaa, mutta näin rohkenen väittää.
 

Kohti tasaisempaa orgasmijakaumaa heteroseksissä

Seksuaalikasvatuksessa olisi aika opettaa muustakin, kuin lisääntymisen mahdollistavasta seksistä ja sen mahdollistavista elimistä, sekä muustakin, kuin miten raskauksilta suojaudutaan. Olisi aika puhua nautinnosta ja klitoriksesta. 

Olisi aika olla nostamatta vaginayhdyntää jalustalle ja olla vetämättä yhtäsuuruusmerkkejä seksin ja yhdynnän välille. Olisi aika lopettaa muusta seksistä puhuminen vain esileikkinä tai ”ekstraa” vaativana toimintana.  Olisi aika tuottaa monipuolisempaa mediakuvastoa, kuin vain perinteinen ”heterojyystö”. 

Olisi myös syytä oppia uskaltamaan pyytää ja vaatia parempaa seksiä, sekä omaa tyydytystä. Tähän vaikuttaa ilmeisen positiivisesti se, että kumppanin kanssa uskalletaan ja pystytään keskustelemaan. Tyttöjä ja vulvallisia ihmisiä tulisikin rohkaista tähän. 

Olisi aika normalisoida pimppi, että niistä voitaisiin ja kehdattaisiin puhua, ja että niihin uskallettaisiin katsoa ja koskea. Että kenenkään ei tarvitsisi hävetä omaansa. Että kaikki tietäisivät missä ja mikä klitoris on, ja missä häpykumpu. 

Olisi aika alkaa puhumaan, niin kuin Michiganin yliopiston psykologian ja naistutkimuksen apulaisprofessori Sara McLelland on sen konseptoinut, intiimistä oikeudenmukaisuudesta[7]. 

Teksti: Emmi Rantanen
Kirjoittaja on populaarikulttuurin heterojyystökuvastoon kyllästynyt sosiologian maisteriopiskelija, jota kiinnostaa tilastot sekä yhteiskunnallinen seksitutkimus.
 


 

Lähteet:

[1] Herbenick, D., Reece, M., Schick, V., Sanders, S. A., Dodge, B., & Fortenberry, J. D. (2010). An event-level analysis of the sexual characteristics and composition among adults ages 18 to 59: Results from a national probability sample in the United States. Journal of Sexual Medicine, 7(5), 346–361. doi:10.1111/j.1743-6109.2010.02020.x

[2] https://www.psychologytoday.com/intl/blog/stress-and-sex/201510/the-orgasm-gap-simple-truth-sexual-solutions

[3] https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-orgasmi/

[4] https://www.youtube.com/watch?v=yu4MbmDPwNQ

[5]  https://www.hs.fi/nyt/art-2000006345764.html

[6] https://www.longplay.fi/sivuaanet/dominoiva-klitoriskeskeisyys-ja-normaali-seksi

[7] https://www.youtube.com/watch?v=mWA2uL8zXPI

[8] McLelland, Sara I. (2010). Intimate Justice: A Critical Analysis of Sexual Satisfaction. Social and Personality Psychology Compass 4/9: 663–680, 10.1111/j.1751-9004.2010.00293.x

 


Teksti: Emmi Rantanen

Katso myös

Ansaitsemme rehellistä ja turvallista seksuaalikasvatusta!

Tällä viikolla vietetään Veckan Sex -teemaviikkoa, joka on Väestöliiton nuorisotyöryhmän järjestämä seksuaalikasvatusviikko. Konsepti on adoptoitu Suomeen muista Pohjoismaista. Veckan Sexin aikana olemme jo useana vuonna kiertäneet vetämässä seksuaalikasvatustuokioita peruskoululaisille. Me nuorisotyöryhmäläiset kampanjoimme Veckan Sexin aikana avoimen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioivan seksuaalikasvatuksen puolesta myös Väestöliiton somekanavissa. Veckan Sexin kunniaksi muistelemme pieleen menneitä seksuaalikasvatustuokioita, jotka inspiroivat meitä jakamaan kanssanuorille tietoa seksuaalisuudesta hieman monipuolisemmin: 
 


Seksuaalikasvatus on kokonaisvaltaista, mutta riittämätöntä

Heteronormatiivinen seksuaalikasvatus ei huomioi moninaisia seksinharrastamistapoja tai niiltä suojautumista.


Minulla on ollut useita ekoja kertoja – eli siis uusia kertoja

Miksi ajattelemme usein, että eka kerta on erityinen pelkästään naisoletetuille ja että se tapahtuu vain kerran elämässä?