HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Ollaanko vaan teillä?

Ollaanko vaan teillä?

Ollaanko vaan teillä?

Uusi, huipun tuntuinen tyyppi elämässä. Juttelu on saattanut alkaa somesta, tai tiiviiseen snäppäilyyn on siirrytty isolla porukalla näkemisen jatkoksi. On uskallettu tehdä aloite nähdä paremmalla ajalla sovitusti, nyt näkemisiä on takana jo useampi. Ensimmäisellä kerralla saatettiin käydä kahvilla, kaljalla tai lounaalla, ja siitä ollaan edetty kotipuolilla hengailuun, lähekkäin makoiluun jutellen ja ollen vaan, orastavaan syvään tunteeseen uppoutuen. 

 

”Se oli eilen just sitä hengailua ilman tekemistä, vois joskus tehdäkin jotain.”

 

Klang. Seuraavana päivänä puhelimeen tipahtanut viesti, joka toivoo muutosta. Kuinka ihmeellinen uusi ihminen onkaan, ei hänen läsnäolonsa taida siltikään yksin riittää täyttämään koko arkea. Toista kuitenkin tahtoisi nähdä. Viikoista on löytynyt yhdessä olemiseen tunteja, joiden olemassaolosta ei ennen tutustumista ollut aavistustakaan. Jossain kohdin kuitenkin havahdutaan, ettei tuntien kokonaismäärä viikkokierrossa ole lisääntynyt, tyypin tai tyyppien näkemiseen otettu aika on otettu niistä samoista 168:sta tunnista, jotka viikossa aiemminkin täyttyivät. Syttyy halu laittaa aikaa taas omiin harrastuksiin.

 

Hengailu ja pelkkä oleminen on ihanaa. Kun oksitosiinipiikit osuvat, ei tekemisellä itsessään tunnu olevan juuri väliä, kunhan piikkien aiheuttaja on mukana. Usein ennemmin tai myöhemmin pelkkä toisen läsnäolosta huumaantuminen ei enää riitäkään, vaan yhdessäolo tuntuu mielekkäämmältä sen sisältäessä hieman muitakin tarkoituksia tapaamisen lisäksi. Tämä kohta on myös hyvä hetki kartoittaa, riittääkö yhteisiä mielenkiinnonkohteita todella. Jos tekemisehdotukset tulevat kerta toisensa jälkeen torpatuiksi, voi olla hyvä pysähtyä ja harkita, onko ihastumisesta huolimatta yhteistä tarpeeksi.

 

Monelle tuttu pulma on tekemisehdotusten keksiminen. Alkuvaiheen helpoimmat treffitekemiset – kahvilat, baarit ja kävelyt - on pian koettu, ja aletaan pohtia, olikos muuta. Leffat ja illallistamiset, vaan entä jos haluaisikin päästä edullisemmin? Tästä aiheesta lie kirjoitettu idealistoja netti täyteen. Suhteen arkistuessa, kun hengailu, Netflix and chill ei yksin riitä, parhaat ideat voivat tulla yllättävän läheltä – mitä tekisitte, jos aika olisi käytettävä yksin tai vanhojen kaverien kanssa? Mihin yleensä käytät iltasi tai viikonloppusi? Onnea on, kun omat jutut käyvät edes osittain yksiin toisen innostumisten kanssa ja lempitekemistään pääsee jakamaan sen hetken suosikki-ihmisensä kanssa. Yhtä hauskaa on, kun tapailu mahdollistaa itselle täysin uusien juttujen kokeilemisen ja pääsee tekemään asioita, joihin ei ehkä ennen ole ollut sopivaa seuraa tai kimmoketta laittaa asiaa tapahtumaan. Tapailuvaihe onkin monen mielestä suhteen parhaita aikoja, eikä mikään estä treffailun jatkamista vielä vuosikymmenten ajan suhteen kestäessä.  

 

Suhteen mahdollisesti päättyessä on mahdollista havahtua edellisten kuukausien menneen tehdessä ei-mitään, ja eron sattuessa yhtäkkiä havahtuu kaikkiin niihin asioihin, joihin menneet päivät olisi vaihtoehtoisesti voinut käyttää. Vaan jos illat on viettänyt tehden kumppanin kanssa asioita, joita olisi tehnyt muutenkin, aikaa ei ole mennyt hukkaan lainkaan. Okei, aikaa ei ehkä koskaan ’mene hukkaan’, sillä kaikki kokemuksemme muokkaavat meistä keitä olemme, jne jne jne, mutta ajantuhlaustunteita saattaa siitä huolimatta putkahtaa mieleen ja ne voivat tuntua hyvin todellisilta. Toisaalta päättynytkin suhde voi olla hyvä suhde, riippumatta oliko se eniten pelkkää ihanaa hengailua vai jotain muuta. 

 

Onko ”pelkkä hengailu” tylsää vai seurustelusuhteen parhaimpia osia?


teksti: Tua Videman