HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Koulun seksuaalikasvatus, unohduitko viime vuosituhannelle?


Koulun seksuaalikasvatus, unohduitko viime vuosituhannelle?

On vuosi 2012. Istun yläkoulun terveystiedon tunnilla ja kuuntelen tylsistyneenä opettajan luennointia seksistä. Hän lausuu sanan ”penis” jokaisella kerralla erikoisesti venyttäen, ”pheeenis”, ja luokka hörähtää. Tahtoisin jo kotiin, sillä en koe oppivani tästä mitään hyödyllistä. Tunnen vahvasti, ettei tunti ole suunnattu minulle. Siellä puhutaan ainoastaan pheeeniksistä ja emättimistä, tytöistä ja pojista, kondomeista ja ensimmäisen kerran kivuista sekä siitä, kuinka tytön ei vain pidä hankkiutua raskaaksi nuorella iällä.

Katsomme parhaat päivänsä nähnyttä, 2000-luvun alussa esitettyä ”sukupuolivalistussarjaa”, jonka jokaisessa jaksossa on hassunhauskaksi tarkoitettu, kantasuomalaiseen ydinperheeseen sijoittuva draamaosio ”Salatut elimet”. Välillä avaan suuni ja yritän muistuttaa minun ja monien muiden seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle jäävien olemassaolosta, mutta se tuntuu työläältä.

Nyt olen parikymppinen ja peruskoulun seksuaalikasvatuksestani on kulunut reilu viitisen vuotta. Kuluvan vuoden aikana olen tehnyt julkisen ulostulon sukupuolettomana ja vaihtanut nimeni vähemmän sukupuolitettuun muotoon, sillä en koe olevani yksiselitteisesti nainen enkä mies. Viimeisimmän seurustelusuhteeni aikana silloinen kumppanini kertoi olevansa transsukupuolinen. Hän identifioitui tuohon aikaan biseksuaaliksi, minä puolestani panseksuaaliksi. Koulun terveystiedon tunnin mukaan meitä kumpaakaan tai meidän seksielämäämme ei olisi olemassa. Koska peruskoulustani on kuitenkin kulunut jo tovi, voisi joku todeta, että tietoni seksuaalikasvatuksen laadusta on vanhentunutta ja tilanne nykypäivän kouluissa on varmasti toisenlainen. Niin surullista kuin se onkin, näin ei kuitenkaan ole.

Pikkusisarukseni käy tällä hetkellä peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Kun hän aloitti yläkoulun, sain käsiini hänen terveystiedon kirjansa. Silkasta kiinnostuksesta selasin kirjan läpi, ja osuin muutamaan kappaleeseen, jotka käsittelivät muun muassa seurustelua, seksiä ja ehkäisyä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Kirjassa mainittiin kyllä homoista, lesboista ja biseksuaaleista sekä hyvin epämääräisesti jotakin myös sukupuolen moninaisuudesta, mutta jostain syystä tämä moninaisuuden huomiointi ei edelleenkään ylettänyt varsinaiseen seksuaalikasvatukseen ja seksuaaliterveydestä puhumiseen. Kuten aina ennenkin, näissä kappaleissa käsiteltiin kahden terveen ja toimintakykyisen, syntymässä määritettyyn sukupuoleensa identifioituvan kantasuomalaisen heteron tunnetuinta tapaa harrastaa seksiä, jossa naisosapuolella on vaarana tulla raskaaksi ja miesosapuolella isäksi. En väitä, etteikö tämä olisi tietysti tärkeää, mutta tiedän, ettei se ole koko totuus.

Tästä turhautuneena muistan keskustelleeni sisarukseni kanssa, että tähän kohtaan kirjaa päästessään hänen on kannattavaa kyseenalaistaa opetusta ja neuvoa opettajaa sekä luokkatovereitaan, mikäli huomaa heidän käyttävän vanhentuneita, vääriä tai loukkaavia termejä tai omaavan selkeästi virheellistä tietoa aiheesta. Niin järjettömältä kuin se tuntuukin, tajusin myöhemmin sysänneeni vastuun koko luokan seksuaalikasvatuksesta teini-ikäiselle sisarukselleni kuin vanhasta tottumuksesta – tätähän olen tehnyt itsekin, näin tämä nyt vaan menee. Jos opettaja tai joku oppilaista ei ole erityisen hereillä aiheen kanssa tai perehtynyt siihen vapaa-ajallaan, pohjaa opetus usein ainoastaan oppikirjaan, jolloin aiheen käsittely jää naurettavan pintapuoliseksi ja usein jopa virheelliseksi. Tämä voi olla todella turhauttavaa ja vahingollista useille nuorille, mutta erityisesti niille, jotka tuntevat jäävänsä tyystin seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle tai ovat vasta muodostamassa identiteettiään ja etsivät hyväksyntää ja samaistumispintoja ympäröivästä maailmasta.

 

Kuvassa punaiset tennarit ja koulutarvikkeita levällään lattialla.

 

Miksi emme vieläkään vuoden 2018 Suomessa tarjoa nuorillemme kattavaa ja moninaista seksuaalikasvatusta? Asiaa kuullaan toisinaan perusteltavan sillä, että todellinen moninaisuuden sisällyttäminen koulun seksuaalikasvatukseen olisi turhan hämmentävää yläasteikäisille nuorille. Kiinnostavaa kuitenkin on se, kuinka olen saanut selitettyä sekä omani että aiemman kumppanini olemassaolon ja silloisen seurustelun tuohon aikaan alakoulua käyneen sisarukseni lisäksi alle kouluikäisille sukulaislapsilleni. He tuskin ymmärsivät asiaa aivan perinpohjaisesti enkä sitä heille näin opettanutkaan, mutta ikätasoonsa nähden he vaikuttivat ymmärtäneen minua melko hyvin. He saivat esittää kysymyksiä heitä hämmentäneistä kohdista ja minä vastasin yksinkertaisesti ja kärsivällisesti. Tämän jälkeen he huudahtivat kirkkain äänin ”okei!” ja katosivat leikkeihinsä. He oppivat myös pian käyttämään kumppanini uutta nimeä ja odottivat tämän vierailuja aina innolla.

Lapset ja nuoret muodostavat kasvaessaan aktiivisesti kuvaansa ympäröivästä maailmasta. He katsovat asioita tuoreemmin silmin, hakevat uusia näkökulmia, omaksuvat uutta tietoa nopeasti ja muokkaavat sen pohjalta aiempia käsityksiään. Yläkoulun aikana osa nuorista osallistuu rippi- ja Prometheus-leireille, joilla pohditaan hyvin syvällisestikin elämän suurimpia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa oikeita vastauksia. Uskonnon ja elämänkatsomuksen tunneilla nuoret käsittelevät moraalia ja etiikkaa, kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Yhteiskuntatiedon tunnilla he omaksuvat poliittista järjestelmää ja verotusta. Fysiikan tunnilla he käyvät läpi sähköoppia ja laskevat kaavoja. Näihin verrattuna tuntuu nuorten aliarvioimiselta, jos väitämme tosissamme, etteivät he kykenisi ymmärtämään maailman olevan täynnä erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on oikeus tulla nähdyksi omana itsenään, rakastaa sekä nauttia omasta kehostaan, läheisyydestä ja seksuaalisuudesta omilla tavoillaan ja ehdoillaan.

Jos ongelma ei siis ole nuorten ymmärryskyvyssä, niin missä? Uskoakseni syy normeihin jämähtäneen ja vanhanaikaisen seksuaalikasvatuksen ylläpysymiseen löytyy oppimateriaalista ja toisinaan opettajien tiedonpuutteesta. Toivon uuden opetussuunnitelman tekevän tähän jonkinlaista muutosta, mutta pelkällä suunnitelmalla ei vielä täysin korjata käytännön opetusta. Jos opettajia ei kouluteta aiheesta riittävästi eikä oppimateriaalia uudisteta radikaalisti, säilyy seksuaalikasvatus edelleen yhtä suppeana kuin ennenkin, sanoivat tavoitteet mitä tahansa. Joka vuosi tuhannet ja taas tuhannet oppilaat osallistuvat koulun seksuaalikasvatukseen, jonka sisällöstä ja laadusta aikuiset – opettajat, oppimateriaalin tekijät ja päättäjät – ovat vastuussa. Toivon näiden aikuisten ja meidän kaikkien sitoutuvan kattavamman ja kaikille suunnatun seksuaalikasvatuksen edistämiseen perusopetuksessa ja toisella asteella. Nuoret ansaitsevat parempaa opetusta, asiantuntevia opettajia ja tunteen siitä, että tulevat huomioiduiksi ja kuuluvat joukkoon.

Tänä keväänä sisarukseni luokka tuli kirjassaan kohtaan, jota olin hänen kanssaan aiemmin käsitellyt. Kokeisiin lukiessaan pikkusisarukseni oli hermostunut pahanpäiväisesti. Hän oli alkanut kertoa kiihtyneenä vanhemmallemme ja opiskeluseurana toimineelle luokkakaverilleen, kuinka kirjassa kerrotaan asiat todella yksipuolisesti ja kuinka huonoja termejä siinä käytetään. Sisarukseni luokkakaveri oli hieman ihmeissään kysynyt, eivätkö he voisi vain opiskella sen, mitä kirjassa sanotaan, vaikkei se olekaan aivan ajantasaista ja totuudenmukaista. Sisarukseni oli vastannut kieltävästi ja kieltäytynyt omaksumasta virheellistä tietoa. Olen ylpeä sisaruksestani ja siitä, kuinka tiedostava ja rohkea nuori hänestä on kasvanut. Samaa en voi valitettavasti sanoa suomalaisten koulujen seksuaalikasvatuksesta.

 

Kirjoittaja on Havu Härmä, 20-vuotias sukupuoleton itseoppinut seksin harrastaja.

Katso myös

KYSY HOMOLTA vastaa joulukuun kysymykseen!

"Homotkin viihtyy intissä", kertoo Petteri joulukuun vastauksessaan.

Kysymys:
Minä luulen, että olen homo (tai olen siitä aika varma). Olen kuitenkin aina halunnut mennä armeijaan. Voiko sinne mennä, jos on homo?


Seksuaalisuus ei ole kilpailu

Kenellä meidän luokassa on suurimmat tissit ja kuka joutuu turvautumaan "dopingiin" toppaamalla varustustaan isommaksi? Kenelle on suurin muskeli ja tiukoin six-pack? Kuka teki mitäkin ensimmäisenä? Joskus voi tuntua siltä, että kaikesta kilpaillaan. Mutta onko siinä mitään järkeä? #MunTarina-juttusarjassa nuoret pohtivat seksuaalisuutta ja matkaansa aikuisuuteen. Tässä tarinassa ihmetellään ikuista tarvetta kilpailla kaikesta.


Nuoren miehen ajatuksia seksuaalioikeuksista

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Kirjoitusten kautta päästään myös kurkistamaan käsityksiin ja kokemuksiin eri puolilla maailmaa. Mitä tarkoitetaan seksuaaliterveydellä tai toteutuvatko vähemmistöjen seksuaalioikeudet? Tällä kertaa asiaa pohtii nuori mies Nepalista.


Saako seksistä puhua Nepalissa?

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Kirjoitusten kautta päästään myös kurkistamaan käsityksiin ja kokemuksiin eri puolilla maailmaa. Kuinka eri tavoin seksuaalisuuteen suhtaudutaan? Sarjan toisessa kirjoituksessa kuullaan nepalilaisen nuoren ajatuksia.


Kambodžalainen tv-spektaakkeli murtaa seksitabuja

Aina ei tarvitse toistaa kaavaa ja olla tylsä, varsinkaan jos asiat voisi tehdä paljon hauskemminkin. Vai mitä mieltä olet tästä tv-ohjelmasta?