Maaret, tarvitaanko seksuaalikasvatusta enää tänä päivänä, eikö kaikki löydy netistä?

Tietoa löytyy runsaasti verkosta, mutta yhtä lailla löytyy väärää tietoa. Nykyajassa ei ole ongelmana tiedon puute, mutta asiallinen tieto voi kaiken muun rinnalla jäädä joskus jalkoihin. Yhteisen pohdinnan mahdollistavaa seksuaalikasvatusta tarvitaan aivan taatusti: Seksuaalikasvatus ei ole vain tiedon antamista tietävämmältä tietämättömämmälle, vaan ennen kaikkea yhdessä pohtimista, tunteiden tunnistamista, omien rajojen ihmettelyä ja mielihyvän ymmärtämistä.

---

Voiko nuori itse vaikuttaa seksuaalikasvatuksen sisältöihin?

Toivon sitä kovasti! Vaikka seksuaalisuudessa ja seksuaalikehityksessä on paljon yleistä ja kaikkia nuoria yhdistävääkin, siinä on myös henkilökohtainen ulottuvuus ja yksilöllisyys. Nuoren on tärkeää saada tilaa myös kysyä. Aina ei osata tarjota juuri oikealla tavalla kohdennettua tietoa, mutta hyvässä kontaktissa kysymyksille, vastauksille ja yhteiselle pohdinnalle on tilaa.

---

Millaisia ovat omat  muistosi koulun seksuaalikasvatuksesta?

Ala-asteella tytöt laitettiin eri ryhmään kuin pojat, kun puhuttiin kehon muuttumisesta, murrosiästä ja kuukautisten alkamisesta. Muistan kikatelleeni ystäväni kanssa niin kovasti, että jouduin ulos tunnilta. Istuin siis yhden tärkeimmistä tunneista luokan ulkopuolella, vaikka tiedolle olisi taatusti ollut tilausta. Olisi ollut hyvä tunnistaa lapsen tunteita: nämä ovat hämmentäviä, jännittäviä ja aika intiimejäkin asioita, joiden käsittely voi hihityttää.

---

Toiseksi muistan yläasteelta vain kondomiopetuksen. Ripeäotteinen kotitalousopettaja veti banaanin päälle kondomia, mikä herätti luonnollisesti vilkkaassa musiikkiluokassamme varsinaiset reaktiot! Vaikka asia oli hyvä ja siihen aikaan jopa edistyksellistä, olisi rinnalle kuitenkin tarvittu paljon muutakin. Monelle yläasteikäiselle olisi olennaisempaa työstää muitakin ulottuvuuksia kehoon, tunteisiin, seurusteluun ja ekaan kertaan liittyen, kuin kaventaa seksuaalikasvatus pelkäksi kondominlaitoksi.

---