HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Kalevalan Ainokin twiittaisi metoo

Blogi

Kalevalan Ainokin twiittaisi #metoo

Tunnemme kaikki tarinan tuohivirsuisesta Elias Lönnrotista kiertämässä ympäriinsä keräten suullista kansanperinnettä kirjoitettuun muotoon. Peruskoulun seitsemännellä luokalla äidinkielen opettajani koki tämän niin tärkeäksi, että päätti nousta pöydälle sitä kuuluttamaan. 28.2. juhlitaan Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää, eikä Kalevalasta voi puhua nostamatta suomalaisen feminismin ruumiillistumaa; Ainoa.

 

Kuluneella viikolla olemme päässeet juhlimaan voittoja Me Too -liikkeen parissa, kun useista seksuaalirikoksista syytetty Harvey Weinstein on ensimmäisessä oikeudenkäynnissään tuomittu jopa 29 vuoden vankeusrangaistukseen. Kalevalassakin pääsemme pureutumaan samankaltaisiin teemoihin, kun Joukahainen panttaa nuoren siskonsa, Ainon, vaimoksi Väinämöiselle hävittyään tälle kilpalaulannan.

Ainon tarinasta kuten muustakin kalevalalaisesta runoudesta on inspiroitunut useita erilaisia taideteoksia, esimerkiksi lasten satuja, runoja, kuvataidetta sekä musiikkia. Aino on yksi Kalevalan vaikuttavimpia naishahmoja. Lönnrot on kerännyt Ainon tarinan useista pienistä runon- ja laulunpätkistä yhteen kuvatakseen nuorten naisten taakkaa yhteiskunnan osina. Ainon tarinan koostuu Kalevalan runoista kolme, neljä ja viisi, jotka on kuvattu Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykissä. Tässä triptyykissä on kuvattu Ainon kieltäytyminen Väinämöisen kosinnasta, siitä johtunut hukuttautuminen sekä Ainon ja Väinämöisen viimeinen kohtaaminen, kun Aino on jo muuttunut järven kalaksi. Tarinan traagisuutta ei voi kieltää, mutta Ainon sisään ohjelmoitu feminismi ja voima korostuvat tässä taideteoksessa hahmon omapäisyytenä hänen syytäessään syytöksiä vanhalle Väinämöiselle vielä sen jälkeenkin, kun Aino on hukuttautunut. Ainon tarina kuvaa hyvin myös nykyaikaa: nuoria ja varsinkin naisia koskevassa keskustelussa harvoin nostetaan jalustalle nuorten naisten omia mielipiteitä. Useammin kuulemme syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta kuin nuorten perheiden omia ajatuksia ja tuntoja.
 

Miksi Aino sitten koskettaa Z-sukupolven intersektionaalista feministiä?

2010-luvulla Ainokin olisi twiitannut tarinansa hashtagilla #metoo. Ainolla ei ollut sitä mahdollisuutta, eikä sitä mahdollisuutta ole kaikilla naisilla tässä maailmassa vieläkään. Ainon tarina on kulkenut mukana suomalaisuuden oodissa jo yli sata vuotta, mutta miksi huomaamme sen vasta, kun se sopii julkiseen keskusteluun? 

Kansalliseepoksemme ei ole nykyaikana tarkastellessa virheetön, ja sitä sopiikin kritisoida esimerkiksi karjalaisen kulttuurin omimisesta. Tunnustaa kuitenkin täytyy se, että feminismi ja nuorten naisten maalittaminen on kuvattu aikakauteensa nähden erinomaisesti. Ainon tarinassa voimme nähdä kaikuja nykyilmiöiden täyttämästä valintojen maailmasta. Jos Ainon mielipidettä omasta avioliitostaan parjattiin, niin moni Ainon ikäinen nainen painii samankaltaisten päätösten äärellä: mitä opiskelisin, ketä rakastan ja ovatko valitsemani polut oikeita? Vaikka paljon on muuttunut reilussa sadassa vuodessa, niin nuorten naisten oikeutta päättää omasta elämästään ei edelleenkään nähdä.

Vaikka Ainon tarina onkin surun sävyttämä, en suostu osallistumaan siihen diskurssiin, jossa Ainon rooli on olla mieshahmojen käytettävä pelinappula. Ei ole. Aino on feministinen sankarihahmo ja se on juuri sitä suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria jota meidän täytyykin juhlia vuonna 2020.

Kalevalan päivää vietetään 28.2.  Kansalliseepos Kalevala on inspiroinut monenlaista taidetta niin meillä kuin maailmallakin.

Iida Yliannala on Ateneumin Kalevala-huonetta rakastava opettajaopiskelija, joka on kipuillut kansallisidentiteettinsä kanssa ja löytänyt sen jostakin Oodi-kirjaston ja Lapuan alajokimaiseman väliltä.


Teksti: Iida Yliannala, Kuva: Akseli Gallen-Kallela, Aino-triptyykki, 1891