HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Up — kohti aikuisuutta


Hurman uusi kirjoitussarja sukeltaa syviin vesiin

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Miten seksuaalisuus näkyy mediassa ja kohtaavatko mielikuvat ja todellisuus? Millaisia vaikutuksia seksuaalikasvatuksen tai ehkäisyn puutteella voi olla ihmisten elämään? Tai ovatko kokemukset erilaisia eri puolilla maailmaa? Entä mitä tapahtuu jos asioista ei puhuta avoimesti? Sarjan ensimmäisessä tarinassa pohdiskellaan, mitä aikuisuus lopulta on.

Aikuinen nainen mä oon”. Vai olenko sittenkään? Katsotaan mitä sanoo kaikkitietävä arjen pelastaja Wikipedia määritellessään aikuisuutta. Wikipedian mukaan ”aikuisuus on vaihe ihmisen elämässä”. Eikö tämäkään tietosanakirja tiedä tarkkaa määritelmää? Kyseinen käsite kuulostaa ja vaikuttaa helpolta arkikielen perussanalta, mutta moni mietiskelee mitä se sitten oikeasti tarkoittaa. Pitkälle ajateltuna aikuisuutta on hyvinkin hankala määritellä sekä analysoida, ja näkökulmia voidaan tarkastella monilta eri tahoilta, kuten esimerkiksi Suomen lain tai vaikkapa oman perheen näkökulmasta. Mikä todellisuudessa täyttääkään aikuisuuden kriteerit?


”Tuo on varmasti aikuinen, saahan hän jo valmentaa meitä, ja jopa kulkea yksin keskustassa”, sanoi ala-asteikäinen tomera pikku-Nelli äidilleen silmät ihmetyksestä pyöreinä. Uskottelin tällöin itselleni 16-vuotiaan telinevoimisteluvalmentajani olevan aikuinen. Hän vaikutti hyvin reippaalta, vastuuta osoittavalta sekä itsenäiseltä naisen alulta pienen lapsen silmin. Tällöin aikuisuus oli ihailtava asia, jonka saavutus kiehtoi päivä päivältä enemmän. En silloin osannut kuvitellakaan verojen maksua, pinoittain lojuvia laskuja sekä vastuita ja velvollisuuksia, joita aikuisuus tuo mukanaan. En toki vieläkään omaa kokemuksia veroista ja vastuista, mutta tietämykseni on kasvanut. Itse nyt kuusitoistavuotiaana naurahdan vain entiselle luulolleni. Miten paljon käsitys näinkin yksinkertaisesta sanasta voi muuttua totaalisesti vuosien varrella?

Vanhetessa ajatukseni ja luuloni aikuisuudesta muuttui pikkuhiljaa. 18-vuotias, korkokengissä kopisteleva nuori nainen tuntui älykkäältä ja vastuuntuntoiselta aikuiselta elämänsä kohokohdassaan. Näyttiväthän he niin fiineiltä punaisilla huulillaan, Esplanadin puistossa höyryävä kahvikuppi kädessään asioidessa. ”Täysi-ikäiset saavat lain mukaan tehdä vaikka mitä, jopa baareissa lojuminen sekä röökin savuttelu sallitaan”, ajattelin. Päivä, jolloin puhallat 18 kynttilää kakustasi tuo toki mukanaan suuren pinon oikeuksia, vastuita sekä velvollisuuksia, kuten äänioikeuden, luvan ajokorttiin, miehillä asevelvollisuuden ja nuori saa jopa mennä naimisiin. Alkaako aikuisuus kuitenkaan heti tästä päivästä lähtien?


Nyt, kun kuvittelen itseni vajaan vuoden päähän, en näe aikuisuutta lähimaillakaan. Ehkä lain mukaan aikuisuuden ensiaskeleet astellaan kahdeksantoista vuotta täytettyään, mutta onko ikä tosiaan järkevä määrite? Monet nuoret, eivät toki kaikki, ovat vielä 18 vuotta täyttäessään täysin riippuvaisia vanhemmistaan, eivätkä tule toimeen omillaan. Mielestäni on absurdia ajatella, että ihminen muuttuisi nuoresta aikuiseksi sillä sekunnilla, kun hän täyttää kahdeksantoista. Eihän meillä ole yhtä oikeaa yleispätevää ikää vanhukseksikaan siirtymisessä. Ymmärrän kuitenkin, että yhteiskuntamme tarvitsee asetetun iän aikuisuudelle pitääkseen pakan kasassa ja valtion pyörimässä. Tosin, esimerkiksi neurologisesti asiaa katsomalla aivojen kehitys on aikuisen tasolla noin 25 vuotiaana. Sanoisin siis ikänä määritellyn aikuisuuden olevan yksi porras aikuistumisen pitkällä tiellä.


Aikuisuuteen liitetään yleensä myös itsenäistyminen. Onko siis nuoresta tullut aikuinen vasta silloin, kun hän on vihdoin muuttanut omilleen? Määrittääkö aikuisuuden kenties ensimmäinen itse maksettu vuokra, tai vaikkapa sähkölasku? Nuori saattaa itsenäistyä hyvinkin varhain lapsuudessaan. Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa lapsi on joutunut pienestä pitäen huolehtimaan kaiketi itsestään ja sisaruksistaan, kun alkoholisoituneet vanhemmat eivät ole olleet läsnä kasvatuksessa. Vaikeassa kasvatusympäristössä kasvanut lapsi on varhaisemmin itsenäinen, kuin nuori, joka on saanut elää jopa liikaakin vanhempiensa huomassa. Tästä esimerkkinä voidaan pitää stereotyyppistä perheen ainoaa lasta, jota vanhemmat hemmottelevat ja ylisuojelevat. Itsenäistyminen on toki tärkeä vaihe aikuistumisessa, mutta en sanoisi sen profiloivan tätä kokonaisvaltaisesti.

Aikuisuuden tietä kiivetessä ylöspäin voit toki kompastella portaissa, jos yrität harppoa liian suuria askelia kerrallaan. Matka aikuisuuteen ei välttämättä ole itsestäänselvyys, vaan jokainen omalla tavallaan sekä tyylillään harjoittelee ja kehittyy. Kun ihminen tuntee siirtyvänsä nuoruudesta aikuisuuteen, on se vasta alkua tälle matkalle. Sanoisin siis aikuisuuden olevan ihmisen sisäinen tila, jonka kukin määrittelee itse omalla ajallaan. Ikää voidaan toki kategorisoida esimerkiksi lailla, ja itsenäistymistä voidaan pitää yhtenä aikuisuuden merkkinä. Kuitenkaan nämä tekijät eivät välttämättä vaikuta, itsehän minä määritän milloin tämä nainen on aikuinen.


Kirjoitus on osa Väestöliiton Tarina matkasta aikuisuuteen-kirjoituskilpailua. #MunTarina-sarjassa julkaistaan nuorten itsensä kirjoittamia tekstejä seksuaalisuudesta ja matkasta aikuisuuteen. Jokaisen tarina on tärkeä. Myös Sinun. Voit jakaa oman tarinasi lähettämällä sen osoitteeseen elina.korhonen@vaestoliitto.fi. Emme julkaise tarinoita nimelläsi ilman lupaasi, mutta Väestöliitto saa kaikki oikeudet tarinoihin ja voi käyttää niitä nimettömänä viestinnässään. 


Kirjoitus: Nelli, 17v.

Katso myös

Ugandalainen Angela joutui pakenemaan, koska on lesbo

"Sekä viranomaiset, oikeuslaitos että paikalliset jengit vainosivat ja ahdistelivat minua sen takia, että kuulun seksuaalivähemmistöön."


Seksuaalisuus ei ole kilpailu

Kenellä meidän luokassa on suurimmat tissit ja kuka joutuu turvautumaan "dopingiin" toppaamalla varustustaan isommaksi? Kenelle on suurin muskeli ja tiukoin six-pack? Kuka teki mitäkin ensimmäisenä? Joskus voi tuntua siltä, että kaikesta kilpaillaan. Mutta onko siinä mitään järkeä? #MunTarina-juttusarjassa nuoret pohtivat seksuaalisuutta ja matkaansa aikuisuuteen. Tässä tarinassa ihmetellään ikuista tarvetta kilpailla kaikesta.


Nuoren miehen ajatuksia seksuaalioikeuksista

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Kirjoitusten kautta päästään myös kurkistamaan käsityksiin ja kokemuksiin eri puolilla maailmaa. Mitä tarkoitetaan seksuaaliterveydellä tai toteutuvatko vähemmistöjen seksuaalioikeudet? Tällä kertaa asiaa pohtii nuori mies Nepalista.


Kielletty rakkaus ja puuttuva rohkeus

Rakastuminen on usein ihanaa, pakahduttavaa ja kuumottavaa. Mutta joskus se voi myös olla piinallisen pistävää ja häiritsevää. Entä jos ei uskalla näyttää tunteitaan? Entä jos rakkaudenkohde onkin samaa sukupuolta? Tässä #MunTarinassa punnitaan mihin rohkeus riittää.


Saako seksistä puhua Nepalissa?

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Kirjoitusten kautta päästään myös kurkistamaan käsityksiin ja kokemuksiin eri puolilla maailmaa. Kuinka eri tavoin seksuaalisuuteen suhtaudutaan? Sarjan toisessa kirjoituksessa kuullaan nepalilaisen nuoren ajatuksia.