HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Rohkeus


Kielletty rakkaus ja puuttuva rohkeus

Rakastuminen on usein ihanaa, pakahduttavaa ja kuumottavaa. Mutta joskus se voi myös olla piinallisen pistävää ja häiritsevää. Entä jos ei uskalla näyttää tunteitaan? Entä jos rakkaudenkohde onkin samaa sukupuolta? Tässä #MunTarinassa punnitaan mihin rohkeus riittää.

Katson kuinka hän pureskelee peukalon kynttään, jossa on laastari. Toisen käden peukalossa on sormus, jonka sydän killutin heiluu ärsyttävää kilinää pitäen. Tupeerattu tukka kohoaa korkeuksiin ja harmaat silmät katselivat olisiko peukalon kynnessä vielä kenties järsittävää. Jalka rummuttaa koulunkäytävän penkkiä ja huomaamattani alan rummuttaa samaan tahtiin. Miten voi joku olla noin kaunis, ajattelin ja tuijotukseni alkoi muuttua intensiivisemmäksi. Hän varmaan vaistosi sen ja käänsi harmaiden silmiensä katseen minuun ja lehahdin punaiseksi. 


Nousin äkkiä, lähteäkseni kävelemään jonnekin, mutta huomaan että olen juuttunut housujeni kettingistä kiinni penkkiin. Tämäkin vielä, tuhahdin nolona. Hän nousee seisomaan ja kävelee luokseni. Sydämeni lyönnit tihenevät ja olen saada infarktin kun hän kysyy tarvitsenko apua. Hän kumartuu todella lähelle ja alkaa näpertää kettinkini kanssa. Katson hänen liikkeitään kun hän äkkiä sanoo ole hyvä ja haistan hänen vadelma purukuminsa. Jään seisomaan urpona keskelle käytävää. En osannut edes kiitosta sanoa. Piiloudun pitkien hiusteni taakse ja istun uudelleen vain huomatakseni, että opettaja tulee juuri avaamaan luokan ovea. Tällä kertaa en jää kiinni kettingistä, vaan olen ovella yhtä aikaa hänen kanssaan. Pidän ovea auki ja hänen pikkurillinsä hipaisee kättäni. Saan hänestä sähköiskun.

Kotona huudan tyynyyn kuinka säälittävä raukkis minä olen. Piiloutua nyt hiusten taakse kun sehän on näkemättäkin selvää kuka minä olen. Menen vessan peilin eteen ja katson itseäni. Vaatteet ovat poikien puolelta ostetut ja hymyilen tahtomattani sille kuinka hyvältä minä näytän. Hiukset vaan ovat lähes yhtä pitkät kuin minä itse. Otan sakset ja alan napsia suortuviani ja ne tipahtelevat jalkojeni juureen kunnes en näe enää lattialaatoitusta. Otsalla on itsepäinen pitkäkiehkura, jonka jätän suosiolla leikkaamatta. Katson itseäni kulmien alta ja vihellän pitkään ja hartaasti. Olen minä makea mimmi. Äiti ei ollut samaa mieltä vaan kiljaisi minut nähdessään.

Olen askeleen lähempänä rohkeutta. Nyt vain odottamaan, milloin lakkaan ajattelemasta sitä mahdollisuutta etten mahdu hänen maailmankatsomukseensa. Koulussa kaikki katsovat pitkään kuinka muuttunut olen. Ettekö ennen ole minua huomanneet, ajattelen mieleni sopukoissa kun kävelen koulun käytävällä samaan tapaan kuin olisin Milanon muotiviikolla. Salissa aamunavaus kuuluttaa, että on ystävänpäivä. Miten minä senkin olin tyystin unohtanut? Opettaja jakaa kaikille halipäivä- listan ja ajattelen rutistavani sen roskiin, mutta sitten näen hänet. Hänellä on yllään suuri pahvinen sydän, jonka etupuolella lukee ”osta suukko”. Takapuolella kyltti väittää, että suukon ostamalla saat kaupanpäälle halin. Sydän jyskyttää ja mieleni rohkea osa huutaa: ”Mene ja tee voitavasi perkele!” Pelkuri puoli piipittää, että koko koulu vain nauraisi ja julkisesti itseni häpäisisin. Että lähestymiskiellon saisin. Piipitys muuttuu pienen pieneksi ininäksi kun hän kääntyy luomaan katseen muuttuneen olomuotoni ylle. Katson häneen hiuskiehkurani alta ja kuulen kuinka hän tervehtii minua. Rohkea aivopuoliskoni karjuu jo hevityyliin: ”Se oli selvä merkki, mene!!” Hän katoaa kulman taakse ja otan parit juoksuaskeleet. Nyt tai ei koskaan. Juoksen hänet kiinni ja käännän hänet olkapäältä ohjastaen. "Eikös se ollut suukko ja hali?" Kysyn ja annan hänelle suukon, siinä missä tärisyltäni kykenen ja halaan perään. Ihmisiä on kerääntynyt käytävälle ja pusken heidän ohitseen punaisena kuin ystävänpäivän teemaväri. Rohkeus minussa nauraa pirulaiseen tyyliin: ”Sinä teit sen, sinä teit sen.” Pelkuri minussa pakenee paikalta, eikä mene kouluun ennen valmistumista.


Olin ottanut vapaapäivän ystävänpäivä fiaskon takia ja kuulen kuinka ovikello soi itsepäisesti. Katson ovisilmästä ja huomaan hänen seisovan siellä. Hän potkii hiekkaa tiellä ja näyttää eksyneeltä. Peukalo löytää taas tiensä pureskeltavaksi. Avaan oveni ja sanon hei. Hän tulee perässäni sisälle ja seisahdumme eteishalliin. Hiljaisuus vallitsee ympärillämme. 

Sitten hän kysyy: ”Kuinka sinä olit niin rohkea? Itse en olisi koskaan uskaltanut." Sydämeni jyskyttää kun vastaan: ”Rohkeus tarvitsee sydäntä ja se oli sinulla. Halusin sen takaisin.”  Hän katsoo minuun ja hymyilee. ”Saanko olla rohkea yhdessä sinun kanssasi?”


Kirjoitus on palkittu myös Ukri ry:n kirjoituskilpailussa. #MunTarina-sarjassa julkaistaan nuorten itsensä kirjoittamia tekstejä seksuaalisuudesta ja matkasta aikuisuuteen. Jokaisen tarina on tärkeä. Myös Sinun. Voit jakaa oman tarinasi lähettämällä sen osoitteeseen elina.korhonen@vaestoliitto.fi. Emme julkaise tarinoita nimelläsi ilman lupaasi, mutta Väestöliitto saa kaikki oikeudet tarinoihin ja voi käyttää niitä nimettömänä viestinnässään. 


Kirjoitus: Pauliina, 20v.

Katso myös

Ugandalainen Angela joutui pakenemaan, koska on lesbo

"Sekä viranomaiset, oikeuslaitos että paikalliset jengit vainosivat ja ahdistelivat minua sen takia, että kuulun seksuaalivähemmistöön."


Maailmanpankki sai neuvonanantajan homo- ja transkysymyksiin

Hurma onnittelee! Maailmanpankki on nimittänyt historiansa ensimmäisen neuvonantajan, jonka erikoisalana ovat seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset. Tarkoituksena on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbti) huomioimista pankin työssä.


Seksuaalisuus ei ole kilpailu

Kenellä meidän luokassa on suurimmat tissit ja kuka joutuu turvautumaan "dopingiin" toppaamalla varustustaan isommaksi? Kenelle on suurin muskeli ja tiukoin six-pack? Kuka teki mitäkin ensimmäisenä? Joskus voi tuntua siltä, että kaikesta kilpaillaan. Mutta onko siinä mitään järkeä? #MunTarina-juttusarjassa nuoret pohtivat seksuaalisuutta ja matkaansa aikuisuuteen. Tässä tarinassa ihmetellään ikuista tarvetta kilpailla kaikesta.


Sirkusfriikkien aika on ohi

Väestöliiton ja Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalin yhdessä työstämä Kenelle seksi kuuluu?-teemaviikko huipentui 23.9. Savoy-teatterissa pidettyyn seminaariin. Hurman oma toimittaja Pia-Leena Heikkilä kokosi yhteen päivän viiltävimmät kiteytykset.


Nuoren miehen ajatuksia seksuaalioikeuksista

#MunTarina´ssa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja matkaansa aikuisuuteen. Kirjoitusten kautta päästään myös kurkistamaan käsityksiin ja kokemuksiin eri puolilla maailmaa. Mitä tarkoitetaan seksuaaliterveydellä tai toteutuvatko vähemmistöjen seksuaalioikeudet? Tällä kertaa asiaa pohtii nuori mies Nepalista.