HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Näytä tissit! – Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa


”Näytä tissit!” – Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa

”Jos tulee 200, niin mä näytän mun tissit” lupaa eräs nuori tyttö katsojilleen. Millaista on seksuaalinen häirintä netissä? Miten ilmiöön pitäisi suhtautua ja kuinka sitä voitaisiin kitkeä?

Suurin osa nuorten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu tänä päivänä sähköisessä muodossa.

Joka kolmas alle 16-vuotias on vastaanottanut seksuaaliväritteisiä viestejä, kuvia tai videoita netissä. Sosiaalisen median sovellusten ansiosta ahdistelun ja kiusaamisen keinot ovat muuttuneet: Törkeyksiä on helpompi huudella anonyymina tai nimimerkin turvin, kuin kadulla omilla kasvoillaan. Arkaluontoista kuvamateriaalia voi lähettää eteenpäin kymmenillä eri foorumeilla eri hashtageilla varusteltuina.

Ilmiö ei ole uusi, mutta se on muuttanut muotoaan 2010-luvun aikana. Verkossa tapahtuviin seksuaalirikoksiin tavataan yleensä liittää mielikuvia pedofiileistä, jotka valeprofiilien avulla etsivät uhreja nuorten suosimilta sivustoilta. Kuitenkin suurin osa nuorten vastaanottamista sopimattomista kommenteista tulee omilta ikätovereilta. ”No se oli vaan läppää” ei riitä perusteluksi, kun kommenttien sisältö täyttää seksuaalisen häirinnän kriteerit. 

#huora

Suurin osa seksuaalista häirintää kokeneista ovat nuoria tyttöjä. Valitettavan usein häirinnän uhriksi joutunutta pidetään osittain vastuullisena tilanteeseen oman käyttäytymisensä, pukeutumisensa tai nettiin ladatun materiaalin vuoksi.

Somejulkaisujen, tykkäysten ja seuraajien lukumääristä on tullut nuorille statuksen ja suosion määrittelijöitä. Vaikka tiedossa olisikin millaista materiaalia someen kannattaisi julkaista, uskalletaan Instagramiin postata bikinikuvia ja belfieitä, koska sen tiedetään tuovan lisää huomiota ja näkyvyyttä. Kyseinen kuvamateriaali ei kuitenkaan koskaan oikeuta eroottissävytteisiä kommentteja tai ilkeitä haukkumasanoja.

Sosiaalisella medialla on valtava vaikutus nuoren identiteetin rakentamisessa. Rivot kommentit omasta ulkonäöstä, alatyyliset ehdotukset ja seksiin liittyvät vihjailut voivat jättää ikuisen jäljen minäkuvaan ja itsetuntoon. Ikävien kokemusten jälkeen virtuaalitodellisuus sekoittuu ”oikean elämän” kanssa: ulkona kulkeminen voi pelottaa, koska kuka tahansa vastaan tulevista ihmisistä voi olla se netissä törkeyksiä lateleva nimetön kommentoija. Turvaton olo ei poistu, vaikka verkkosivustoilta kirjautuisi ulos.

”Mä laukeen ku katon sua”

Nuorten keskuudessa suosituksi somekanavaksi on noussut Periscope, jonka ideana on lähettää livekuvaa esimerkiksi omasta arkipäiväisestä elämästä. Suoraa lähetystä voi katsoa ja kommentoida, eli kuvaaja ja katsojat voivat käydä lähetyksen aikana vuoropuhelua keskenään.

Periscopen ikävät puolet ovat ilmenneet nopeasti sen suosion kasvaessa. Ahdistelu ja häirintä ovat läsnä lähes jokaisessa keskustelussa, joita käydään nuorten naisten videoiden yhteydessä. Osa kommenteista on kirjoitettu todella alatyyliseen ja inhottavaan sävyyn.

Koska tavoitteena on saada omalle livelähetykselle mahdollisimman paljon yleisöä, ollaan katsojien pyyntöjä myös valmiita toteuttamaan. ”Jos tulee 200, niin mä näytän mun tissit” lupaa eräs nuori tyttö katsojilleen. Katsojien määrä lisääntyy ja painostus paidan riisumiseen kasvaa: ”Näytä ne.” Kuvakaappauksen avulla katsojat saavat otettua livelähetyksestä myös muiston itselleen.

Seksuaalisesta häirinnästä vapaa some?

Netissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän vakavuutta ei pitäisi enää aliarvioida, vaan käsitellä samanarvoisena rikoksena kuin fyysistäkin ahdistelua. Nuorelle avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, koska luotettavien aikuisten voi olla vaikea käsittää, millaista nuorten elämä ja käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa on tänä päivänä.

Koska uusia someilmiöitä syntyy jatkuvasti lisää, ei pystytä kunnolla ennalta puuttumaan jokaisen sovelluksen ongelmakohtiin ja ominaisuuksiin, jotka mahdollistavat häirinnän, trollaamisen ja kiusaamisen. Yhteisen nettietiketin tulisi olla kuitenkin kaikille somettajille selvä: ensimmäisen törkysuodattimen pitäisi löytyä jokaiselta omasta takaa ennen kuin kirjoittaa ainuttakaan kommenttia.

Olisiko tarpeen kehittää someen yhteinen hashtag, jonka avulla seksuaalista häirintää sisältävät nettikeskustelut ja kommentit olisi helpompi paikantaa? Kyseessä olisi eräänlainen hätäviesti, jonka avulla saisi sivustoa ylläpitävän tahon huomion tilanteeseen.

Sen sijaan että sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä vaiettaisiin, siitä pitää puhua ääneen – pelkkä twiittaaminen ja tykkääminen eivät riitä.


Lataa tästä tarkempaa tietoa internethäirinnästä.

Linkki Nytin artikkeliin Periscopesta.


 


Teksti Ella Holttinen, 18-v., Tampere.

Katso myös

5 faktaa pojista ja kehonkuvasta

Usein puhutaan siitä, miten media vaikuttaa tyttöjen ja naisten kehonkuvaan. Pojat ja miehetkään eivät ole ulkopuolisille ihanteille immuuneja. Miten media muokkaa poikien käsityksiä unelma vartalosta?


Uuu beibe! Pitäisikö vislaukset ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena?

HURMA selvitti, millaista seksuaalinen häirintä on eri puolilla maailmaa, ja miten sosiaalinen media voi auttaa.


Näytä korttisi!

Onhan sulla jo oma valttikortti?


Vilma Alina: Sukupuoliroolit voivat ahdistaa

Ei voi ikinä tietää, mitä yhden videon laittamineen Youtubeen voi saada aikaan. Vilma Alinalle se avasi musiikkiuran ja poiki levytyssopimuksen. Netti voi kuitenkin myös altistaa arvostelulle ja ikäville kommenteille.