HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Hurma tapasi feministi Maryan Abdulkarimin

Henkilö: Maryan Abulkarim

Hurman toimittaja tapasi feministi Maryan Abdulkarimin

Maryan Abdulkarim on sanojensa mukaan musta feministi ja yleissäätäjä. Käyntikortissaan hän esittelee itsensä yhdenvertaisuuskonsultiksi.

Maryan Abdulkarim on sanojensa mukaan musta feministi ja yleissäätäjä. Käyntikortissaan hän esittelee itsensä yhdenvertaisuuskonsultiksi. Abdulkarim on muun muassa Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja. Hän on myös yksi vielä kannattajakortteja keräävän Feministisen puolueen perustajista. Abdulkarim toimi vierailevana päätoimittajana Image-lehden viime kesäkuun numerossa. Hän on myös ollut tekemässä Atlas Saarikosken kanssa jo päättynyttä Abdulkarim & Saarikoski –keskusteluohjelmaa Radio Helsingin taajuuksilla. Podcastit ovat yhä kuunneltavissa netissä.


Mitä feminismi ja tasa-arvo merkitsee sulle?

Intersektionaalinen feminismi tai mun musta feminismi on työkalu, jolla pystyn käsittelemään yhteiskunnallisia kysymyksiä. Se on ollut mulle mielettömän iso apu silloin kun oon pähkäillyt, että mussa on jotain vialla: mä oon liian äänekäs, liian musta, liian sitä tai tätä. Tuntuu etten vaan sopinut siihen tiettyyn muottiin, mihin ihmiset halusi mut laittaa. Mustan feminismin löytäminen oli mielettömän vapauttavaa, koska silloin vasta ymmärsin, ettei vika ole minussa itsessäni vaan yhteiskunnassa ja normeissa, jotka pyrkii määrittelemään että vain tällainen on tavallinen. Oon voinut kääntää kriittisen katseen pois itsestä ja itseni jatkuvasta muiden tarpeisiin muokkaamisesta. Sen oivaltaminen on ollut mulle iso asia.

Mitä asioita tai aiheita haluat nostaa esiin seksuaalioikeuksista puhuttaessa?

Toivoisin että meillä olisi yhä enemmän lähestymistapoja ihmisen keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Se lähtee jo varhaiskasvatuksesta, siitä, miten me kerrotaan lapsille heidän omista kehoistaan, heidän suhteestaan siihen. Se voisi olla sellainen lempeä tapa opettaa itsensä arvostamista riippumatta siitä, mihin sukupuoleen lapsi syntyy. Nuorena kuulin tosi paljon sitä, miten tyttöjen kuuluu varoa, miten pitää pukeutua ja missä tiloissa saa olla ja missä ei. Toivoisin että se jäisi jo historiaan. Toivon että me voidaan sanoa kaikille, että ethän loukkaa toisen koskemattomuutta, että vastuutetaan tekijöitä, eikä potentiaalisia uhreja. Ja ettei ylipäänsä luotaisi potentiaalisia uhreja, vaan fokus olisi siinä, että kunnioitetaan toisia ihmisiä, ja että jo lapset oppii ettei toisen kehoon kosketa ilman lupaa. Tätä ajatusta voisi juurruttaa eri yhteiskunnan tasoille.

Vaikka Suomessa ollaan käyty tasa-arvokeskustelua jo pitkään, keskustelu junnaa edelleen tasolla, jossa raiskauksen jälkeen halutaan tietää mitä uhrilla oli päällä, mitä uhri oli sanonut tai missä hän oli liikkunut. Ne eivät ole relevantteja kysymyksiä. En halua enää lukea lehdistä, että miten uhri oli pukeutunut, missä mielentilassa hän oli ja oliko alkoholilla osuutta. Jos joku loukkaa toisen koskemattomuutta, meidän pitää pystyä nostamaan esiin, ettei se ole okei.

Mitä tulee transihmisten oikeuksiin Suomessa, en ole koskaan ymmärtänyt pakkosterilisaatiokysymystä. En ymmärrä minkä takia meillä on tarve kontrolloida lainsäädännöllä henkilöitä joiden kokemus omasta sukupuolestaan poikkeaa siitä miten hänet nähdään julkisessa tilassa. Että älä vaan lisäänny, koska me ei tiedetä, että oletko isä vai äiti. En oikein ymmärrä mikä siinä olisi niin vaarallista, että vaikka mies synnyttää. Mun on tosi vaikea ymmärtää, miksi ihmisillä on niin vahva tahto kontrolloida toisia. Saattaa myös olla niinkin yksinkertaista, että ei vaan ymmärretä. Jos ei ymmärrä jotain, pitää kysyä. Ei luoda lainsäädäntöä, joka luo tiukan lokeron, johon se keho sitten mahtuu.

Minkälaista seksuaalikasvatusta sait nuorena ja miten koit sen?

Muistan että viidennellä luokalla meidät jaettiin poikiin ja tyttöihin, ja opettaja piti meille erikseen oppituntia kuukautisista ja seksuaalisuuteen liityvistä kysymyksistä. Yläasteella meillä oli bilsan luokassa opettajan pöydällä sellainen puukässän töissä tehty todella iso puinen penis, johon rullattiin kortsuja. Tollasia juttuja muistan, mutten mitään laajempaa eettistä keskustelua seksuaalisuudesta, seksuaalioikeuksista tai koskemattomuudesta. Voi olla että niistä on puhuttu, muttei niin että mulla olisi jäänyt mieleen.

Minkälaisia käsityksiä seksuaalisuudesta tai sukupuolesta on sun omassa muslimiyhteisössä? Kuinka esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan?

Toi on tosi laaja kysymys. Mulla ei oo semmosta muslimiyhteisöä johon lukisin itseni. Meillä ei ole Suomessa keskushallintoa tai tiettyä yhteisöä, vaan paljon yksilöitä, joista suurin osa on hyvinkin maallistuneita. Islamin suhde näihin asioihin riippuu vähän siitä, mitä islamin tulkintaa seuraa. Sanoisin että aika vähän puhutaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä islam-tulokulmalla. Muissa konteksteissa osana tätä yhteiskuntaa ihmiset voi käydä erilaisia keskusteluja, mutta hengellisellä tason luulen että Suomessa islam ja muslimien uskon harjoittaminen keskittyy tosi paljon tiettyihin elementteihin ja itse siihen hengellisyyteen, jolloin tällaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä käydään paljon vähemmän. Koska islam on Suomessa vähemmistöuskonto, keskiöön nousee ihmisten huoli ja hätä siitä, säilyykö meidän tapa palvoa Jumalaa ja pyhittää ykseys Jumalalle. Luulen että aika moni löytää tiettyjä yhtymäkohtia muslimien vainoon 1400 vuotta sitten ja siihen mitä tänä päivänä tapahtuu, kun on islamofobiaa ympäri Eurooppaa ja muslimien tilaa kavennetaan.

Tuntuu siltä, että on tosi radikaalia olla avoimesti muslimi suomalaisessa yhteiskunnassa tai Euroopassa. Ja kun muslimit Suomessa ei käytä sillä tavalla valtaa, että pitäisi erikseen ilmasta mitä mieltä ollaan jostakin kysymyksestä, niin siksikään muita vähemmistöjä koskevat kysymykset ei ehkä saa niin paljon tilaa ja huomiota. Moni ehkä ajattelee, että koska elämme yhteiskunnassa jossa on tietyt periaatteet ja tietyt perusoikeudet, niin se ei sitten ikään kuin ole heidän vastuulla.

Viime vuonna kun on tullut turvapaikanhakijoita, on vastaanottokeskuksissa ymmärtääkseni sen myötä noussut esille muslimit tai muslimimaista tulevat ihmiset, joilla on itsellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistötaustaa. Että miten he asettuvat tänne ja miten heille tehdään tilaa vastaanottokeskuksiin, jotka voivat olla välillä tosi pieniä, ahtaita tiloja, joissa on jo aika paljon jännitteitä. Että miten siinä tilanteessa varmistaa, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö saa Suomessa olla sitä mitä hän on. Ihmiset jotka on täällä päässä vastaanottamassa tulijoita usein ajattelevat että totta kai muslimimaista tulevat on heteroita. Siihen liittyy varmaan myös suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen vallitseva heteronormi, jonka kautta tarkastellaan. Siinä on tehty nyt jonkun verran työtä ja yritetty laajentaa tätä ymmärrystä, että myös arabimies voi olla homo tai Irakista tänne saapuva turvapaikanhakija voi olla transsukupuolinen.

Välillä olen kuullut myös aika hurjia tarinoita siitä miten ihmiset joutuu turvapaikkakuulusteluissa menemään aika yksityiskohtiin omasta identiteetistään, jotta viranomaiset uskovat heitä. Tuntuu todella kuumottavalta että etnisen taustan vuoksi kyseenalaistetaan, koska on niin vahva oletus siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on yleensä valkoisia kehoja.


Lue lisää: Mitä on feminismi, Mikä on pakkosterilisaatio


Teksti: Ulriika Hyry, Kuva: Noora Gea Gea

Katso myös

Esittelyssä SAMU- feministinen miestenlehti kaikille sukupuolille

Hurma kävi tutustumassa Samu-lehteen ja sen päätoimittajiin Inka Lähteenaroon ja Nico Vehmakseen. Samu on uusi feministinen miestenlehti kaikille sukupuolille. Samun ensimmäinen numero julkaistiin keväällä 2016 ja toinen vastikään joulukuussa.


Seksuaalisuus ei ole kilpailu

Kenellä meidän luokassa on suurimmat tissit ja kuka joutuu turvautumaan "dopingiin" toppaamalla varustustaan isommaksi? Kenelle on suurin muskeli ja tiukoin six-pack? Kuka teki mitäkin ensimmäisenä? Joskus voi tuntua siltä, että kaikesta kilpaillaan. Mutta onko siinä mitään järkeä? #MunTarina-juttusarjassa nuoret pohtivat seksuaalisuutta ja matkaansa aikuisuuteen. Tässä tarinassa ihmetellään ikuista tarvetta kilpailla kaikesta.


”Vaikesta aiheista pitää tehdä elokuvia”

Joskus dokumenttielokuvan tekeminen voi olla pitkä ja kivinen tie. Who’s gonna love me now? -elokuva oli jäädä tekemättä, sillä dokumentin päähenkilöt eivät halunneet antaa sille lupaa. Lue miten elokuva lopulta syntyi ja miksi sen viesti on niin tärkeä.


Elokuvalla on valtava voima näyttää moninaisuutta

Väestöliitto ja Hurmalehti ovat menossa mukana Suomen elokuvatapahtumien ykkösessä, Rakkautta&Anarkiaa-festareilla. Kinopalatsissa 1.9. järjestetyssä pressitilaisuudessa myös kansanedustaja Jani Toivola kommentoi yhteistyössä syntynyttä Kenelle seksi kuuluu- teemaviikon ohjelmaa.


https://www.artsy.net/artist/zanele-muholi

Zanele Muholi

Hurman uusi juttusarja pureutuu taiteen maailmaan. Lue miten Zanele Muholi edistää seksuaalioikeuksia taiteen keinoin.