HURMA on lehti seksuaalioikeuksista

Avoimuus ei voi olla pahasta


Jani Toivola: Avoimuus ei voi olla pahasta

Helsingin HURMA-pajassa vieraili näyttelijä ja poliitikko Jani Toivola. Avoimena ja valovoimaisena tunnettu Toivola on kertonut julkisesti homoseksuaalisuudestaan. Jani Toivolan mielestä jokaisella on oikeus näkyä yhteiskunnassa.

Itsensä etsimisestä

Nuoruus on tunnetusti kivuliasta etsimisen ja löytämisen aikaa. Kansanedustaja Jani Toivolan kertomus vakuutti siitä, ettei hän ollut mikään poikkeus.

– Kipuilin nuorena paljon omien rajojeni kanssa suhteessa seksuaalisuuteen. Haluanko harrastaa seksiä vai en? Minkä ikäisenä haluan sitä harrastaa? Se osa itsemääräämisoikeutta mietitytti. Ja että onko minulla tarvittavaa tukea tehdä itseäni kunnioittavia valintoja.

Helsingin HURMA -pajassa Nuorten toimintakeskus Hapessa käytiin keskustelua koulun merkityksestä omaa seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä kohtaan. Asia nousi esiin myös Toivolan omassa tarinassa.

– Olen homoseksuaali. Nuorena olin todella yksin asian kanssa. Kun olin jossain kaveripiirissä ja ihmiset, tytöt ja pojat, alkoivat seurustella keskenään, aina tuli sellainen kohta, jossa minulle ei enää ollut paikkaa. Oli kyse sitten jostain mitä tehtiin päivällä tai illalla yhdessä, aina tuli jossain kohtaa sellainen olo, etten jollain tapaa mahdukaan tähän kuvioon. Jäin siinä ryhmässä yksin. Kävin koulua, jossa ei hirveästi puhuttu homoseksuaalisuudesta. Jäin siis tavallaan sielläkin yksin asian kanssa.

– Tein pitkään asioita, koska ajattelin että niin täytyi tehdä. En kuunnellut sitä, että se tuntui minusta tosi pahalta. Samaa olen huomannut paljon nuorten kanssa jutellessani. Mikä on se osa meissä, joka ei luota omaan ääneen, vaan toimii sen ajatuksen mukaan, että jokaisen elämän pitäisi näyttää samalta? Koululla on siihen todella tärkeä rooli.

Seksuaalisuus on ihmisenä olemista

Toivola pohti puheenvuorossaan miten maailman voisi kohdata niin, että asiat tekisikin hyvin itseä kohtaan. Ettei tekisi päätöksiä aina jonkun ulkopuolisen kautta.

– En ajattele että kyse on pelkästään seksuaalisuudesta, se on ylipäätään ihmisenä olemista. Että minkälaista minun tai sinun on elää tässä yhteiskunnassa. Onko sellainen olo, että täytyy peittää joitakin puolia identiteetistä. Tunnistatko itsessäsi pelon: "jos tämä puoli minusta paljastuu, kaikki ovet eivät olekaan auki..."

Toivolan mielestä jokaisen pitäisi saada näkyä ja kuulua yhteiskunnassa.

– Tuleeko sinulle vaikka televisiota katsellessasi tai lehteä lukiessasi sellainen olo, että siellä puhutaan sinusta? Vai tuntuuko, ettet löydä itseäsi mistään?

Paljon nuorten kanssa puhuva Toivola pohti myös unohdetaanko nykyisessä seksuaalikasvatuksessa yksilön tunteet.

– Moni nuori on sanonut tietävänsä miten ostaa kondomi tai laittaa se banaanin päälle, mutta ettei tiedä lainkaan mitä tehdä jos tuntee vetoa jotakuta kohtaan. Tai mitä seurustelu tarkoittaa, mitä pitää tehdä kun kumppanin kanssa tulee riita. Tai mitä pitää tehdä, kun tuntuu että toinen loukkaantuu.

Jokainen päivittäinen teko vaikuttaa

Toivola kannustaa ihmisiä avoimeen keskusteluun ja itseilmaisuun.

– Lainsäädäntö on oikeuksiemme kannalta tietysti todella tärkeää ja sen eteen pitää tehdä töitä. Eduskunnassa olen kuitenkin oppinut, että lainsäädäntö on välillä todella hidasta. Silloin on hyvä muistaa, että ennen kuin jokin laki astuu voimaan, voimme mahdollistaa asioita jo toistemme välillä. Sillä, että puhumme niistä. Voit tehdä sitä kirjoittamalla sinua puhuttavista aiheista. Joku puolestaan pukee sanoiksi jonkun ihmisen tai väestöryhmän oikeuksia näyttelemällä teatterissa.

Oli kyse näytelmistä tai sanomalehdistä, Toivolasta on virkistävää nähdä malleja erilaisista ihmisistä.

– Jokaisella päivittäisellä teolla voi tukea ajatusta siitä, että jokainen saa olla näkyvä. Tai sitä voi huomaamattaan myös romuttaa.

– Ei avoimuus ainakaan pahasta voi olla, sillä sen avulla saamme enemmän peilejä. Mitä enemmän yhteiskunnassa on puhetta, sitä enemmän meillä on malleja eri tavoista elää, Toivola tiivistää.


 

Kuva Jani Toivolasta, joka seisoo kädet taskussa

Teksti Kaisa Vahteristo,15v. Kuva: Heikku Ulvinen, 22v.

Katso myös

Seksuaalisuus ei ole kilpailu

Kenellä meidän luokassa on suurimmat tissit ja kuka joutuu turvautumaan "dopingiin" toppaamalla varustustaan isommaksi? Kenelle on suurin muskeli ja tiukoin six-pack? Kuka teki mitäkin ensimmäisenä? Joskus voi tuntua siltä, että kaikesta kilpaillaan. Mutta onko siinä mitään järkeä? #MunTarina-juttusarjassa nuoret pohtivat seksuaalisuutta ja matkaansa aikuisuuteen. Tässä tarinassa ihmetellään ikuista tarvetta kilpailla kaikesta.


”Vaikesta aiheista pitää tehdä elokuvia”

Joskus dokumenttielokuvan tekeminen voi olla pitkä ja kivinen tie. Who’s gonna love me now? -elokuva oli jäädä tekemättä, sillä dokumentin päähenkilöt eivät halunneet antaa sille lupaa. Lue miten elokuva lopulta syntyi ja miksi sen viesti on niin tärkeä.


Kielletty rakkaus ja puuttuva rohkeus

Rakastuminen on usein ihanaa, pakahduttavaa ja kuumottavaa. Mutta joskus se voi myös olla piinallisen pistävää ja häiritsevää. Entä jos ei uskalla näyttää tunteitaan? Entä jos rakkaudenkohde onkin samaa sukupuolta? Tässä #MunTarinassa punnitaan mihin rohkeus riittää.


Pommien keskellä lapsiäidiksi

Kukaan ei halua saada lasta keskellä konfliktia tai luonnonkatastrofia. Silti lapsia syntyy myös pommien pudotessa. Myös syyrialaisesta Haneenista tuli lapsiäiti.


Hurman toimittaja tapasi feministi Maryan Abdulkarimin

Maryan Abdulkarim on sanojensa mukaan musta feministi ja yleissäätäjä. Käyntikortissaan hän esittelee itsensä yhdenvertaisuuskonsultiksi.